Sinne meni taas yksi ihanimmista viikonlopuista joita saa kullan kanssa viettää..Aika yksinäinen mielenala tietäen et huomenna on taas arki edessä ja työt oottaa..ihanaa.sain kuulla pe:na että mun kivoin työkaveri saa vaavin avokkinsa kanssa syyskuulla.reppana oli heittäny jo miltei haaveet omasta lapsosesta romukoppaan pahan endometrioosin vuoksi.Välist vaan niin tympii ettei oikein tiiä mikä on..Tekis mieli vaan kiljuu ja huutaa ja vaikka mitä..

Ehkä mä vaan kaipaan jotain elämääni mutta luoja ties mitä. Suhde rintamalla onneksi menee hyvin eiköä oo mitää valittamista,on se mun kulta vaan niin ihana mies.Aatella syksyllä meillä tulee 6vuotta yhessä voi sitte jo käyttää ilmaisua että vanha pari ;) Kihloja oon aina ootellu justilleen synttäreiden aikaan ja muulloinki..Mutta mitään ei oo viä tapahtunu :(

Luoja tietää millon se tapahtuu,sais kyllä painaa sen sormuksen pian mun nimettömääni, Että ootan sitä kuin kuuta nousevaa ihan viimeistä päivää.

Aika hullua kipua välist' tuntuu selässä,ihan kuin ois joku puukko siä.Ois tosi kiehtovaa päästä Thaimaaseen sinne tsunami-alueille kierteleen niin tietäis elämänsä raakuuden.Liian moni hyvä ihminen menettiellä henkensä turhaan.Joskus tuntuu miksi elämä on liian raakaa.Kiinnostaisi myös tavata niitä ihmisiä ja vaan ssada puhua ja kaikkea.Hyvää alkavaa viikkoa kaikille.Huomenna sitten jos ehdin lisää